If I leave here tomorrow, would you still remember me?

Jotenki tosi haikee olo. Oon muuttamassa ens kuussa täältä Lahdesta Kouvolaan. Joo, eihän toi matka nyt mikään kauheen pitkä ole, mut kuitenki se iso muutos, et uus kaupunki, uus koulu, uus koti, kaikki vanha ja tuttu jää taakse. Eniten ehkä pelkään sitä, että kaverit jää tänne ja muutaman kuukauden päästä ''unohdetaan'' vaan tulla käymään tai on niin ''kiire'' ettei ehdi lähtee niin pitkälle tai jotain muuta. Ehkä mä murehdin ihan suotta. Oon toki elämäni aikana muuttanut ties kuin monta kertaa, mut vaan kerran aijemmin vaihtanu ihan kaupunkia ja silloin kävi just noin et kaverit jäi kyllä sinne. Silloin tosin olin vähän nuorempiki, et kaiketi sillä oli asiaan osuutta.
Oon alkanu jo pikkuhiljaa käymään tavaroita lävitse, että mitä heitän pois ja mitä lähtee mukaan, ja nyt eilen oli edessä valokuva-albumit. Voikun niistä tulikin muistoja mieleen, hyviä muistoja. Toivottavasti tulee Kouvolastakin hyviä muistoja, ja varmasti tuleekin. Se meidän uus talo on kyllä niin hulppea, että ehkä se paikkailee vähän niitä huonoja puolia kun kuitenkin kyseessä on aika pikku paikka, vaikka yllätyksekseni huomasin kyllä että sehän on pinta-alaltaan ihan hervoton. No nyt kuitenkin pitää lähtee koulua kohti ja unohtaa kaikki turhat murheet tai menee päivä pilalle! Täytyy vaan kattoa asiaa toiselta kantilta niin tajuan että täst tulee ihan hauskaa! Yritän illalla saada aikaseks laittaa jotain vanhoja valokuvia tänne niistä ihanista muistoista.

Tän aamun fiiliksiä kuvaa hyvin tää biisi; http://www.youtube.com/watch?v=kgkYN3QjD5M

Nam!

Kuulkaas ihmiset! Se olis ikäänkuin pidennetty viikonloppu tiedossa. Miten nää lomat tuleekaan aina niin sopivaan aikaan? Todella moni on tänään kysynyt, että mitäs meinaan nyt sit pyhinä duunailla, mutta nyt täytyy kyllä sanoo että mä en aijo tehdä oikesti mitään. Taino. Syön suklaata kunnes oksennan, katon lälläri-leffoja kunnes silmät on aivan punasena itkemisestä ja nukun pitkään ja menen ensimmäistä kertaa ''aamu''-saunaan, eli toisinsanoen kello 15 saunaan. Yhteenvetona: nautin täysillä!!
Tän illan leffa valikoimaan kuuluis: Dear John, Ylpeys ja ennakkoluulo, Rakkauden pilvipuutarha, tai Talo järven rannalla.. vaikee valita mikä olis noista paras.. toisinsanoen mikä itkettää eniten.
Leffoista puheenollen, kävin tossa viime viikonloppuna katsomassa elokuvan: Oz the Great and Powerful ja oli meinaan aivan uskomattoman hyvä!! Tykkäsin tosi paljon. Odotukset ei ollu mitenkään erityisen korkealla, koska ajattelin että se kertoo sen saman tarinan minkä vuoden -39 elokuva, koska siitä en tykännyt sitten yhtään. Tosi tylsä ja porukka vaan laulo koko elokuvan ajan. Mutta tää oli ihan eri maata onneksi. Suosittelen kaikille! Jotenki tuli mieleen vähän Liisa Ihmemaassa (se uusin versio), mutta tämä peittosi senkin. No okei.. ehkä se oli niin upee koska: James Franco.
                                                 
                                                        Kattokaa nyt tota ilmestystä, NAM!!!





Mutta ei sitä ikäväkyllä ihan kokoaikaa saanut Jamesiakaan ihastella.. ja silti elokuva toimi. Varsinkin erikoistehosteiltaan.

Coffee is a drug... a warm, delicious drug

Mikä päivä!! Siis yleensä olen ihmetellyt kun ihmiset on aivan plasmat sekasin jos on aamukahvi jäänyt välistä. No, itselläni sitä ei ole kait koskaan tapahtunut, joten oletin että kyllä se on korvien välissä vika, mutta tämän päivän jälkeen aloin miettimään jo sanojeni takaisin ottoa.
Aamu alkoi siis melko lupaavasti, olin nukkunut hyvin ja olin suorastaan pirteä (en todellakaan ollut pirteä, mutta normaaliin aamuun verrattuna, elossa). No, kävelin sitten iloisena keittiöön keittämään kahvia, mutta harmikseni rakas espressokeittimeni ei jostain syystä keittänyt kahvia. Siitä se sitten lähti....
Seuraavaksi menin pesemään hampaita ja siinä samassa tiputin Iphoneni vessanpönttöön. No ei se vielä mitään, myöhästyin bussista koska en omista kelloa, muuten kuin puhelimen kellon ja ehkä se puhelimen kuivaus föönillä vei hiukan odotettua enemmän aikaa. Kouluun päästyäni olin jo uskomattoman ärsyyntynyt, väsynyt ja nälissäni. Koulun jälkeen minun piti mennä töihin ja sen jälkeen nähdä ystävättäreni kahvilla, muttemme ollut sopineet mitään sen kummempaa aikaa tai paikkaa ja ilman puhelinta en voinut ilmoittaa missä tapaamme tai milloin, joten rankan työpäivän jälkeen seisoin 45 minuuttia kylmässä toivoen että kyseinen henkilö jäisi juuri sillä pysäkillä pois missä minä seisoin, ja ihme kyllä hän jäi! Ensimmäinen positiivinen asia. Kotiin kun lähdin illalla, niin myöhästyin taas bussista, ja silloin aloin jo olla niin turhaantunut kun ihminen vain voi olla ja teki mieli vain itkeä ja aloittaa itkupotkuraivari... onneksi sain hillittyä itseni. Nyt onneksi mieli on jo noussut huimasti ja edessä on sauna ja tv, sekä hyvä ruoka <3

Mitä tästä opin:

                    Toisaalta, toinen vaihtoehtoinen syy edellämainituille tapahtumille on vain: maanantai.

Shut up and try!

Nyt ajattelin kevään kunniaksi aloittaa kuntoilun/ terveellisemmän ruokavalion! Jostain syystä se vaan tuppaa menemään niin, että suunnittelen hirveästi kaikkea ohjelmaa ja dieettejä ja mieliala on alussa ihan pilvissä, mutta sitten sen ensimmäisen viikon jälkeen se vaan jää. Jotenkin en saa pidettyä sitä innostusta yllä. Neuvoja motivaation säilytykseen otetaan vastaan!! No, mutta joka tapauksessa on se pakko ainakin yrittää.. vaikka sitten vain sen viikon verran, mutta yrittää kuitenkin. Kertaakaan en ole vielä siihen haluamaani kesäkuntoon päässyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ruoan suhteen ongelmaksi olen havainnut sen, että jossain vaiheessa ideat loppuu, että mitä sitä sitten söisi. Pitää myöntää että olen melko nirso eikä minun kokkauksillani  mitään michelin- tähtiä taida tulla. Jos joltain löytyy jotain hyviä reseptejä (ja helppoja) niin kertokaa ihmeessä! Itse liikuntapuoli itselläni lähtee käyntiin sillä kun saa ostettua uudet, upeat urheilu- vaatteet! Vaatteet jos jokin piristää kummasti, oli niiden käyttötarkoitus sitten mikä tahansa :)

Mutta pitää muistaa että katsoa saa, muttei koskea ;) 

Näitä kun katselee, niin kyllä kummasti tekee mieli mennä treenaamaan....tai sitten ei 

one-way ticket to summer paradise, please!

Tuolla pihalla kun seisoin koiran kanssa, niin vaikka toi kireä pakkanen nipisteli poskipäitä ja tuuli löi   jäätävänä vasten kasvoja, niin silti pysty jo tuntea auringon lämmön, ja hetkeks kun suljin silmät kuvittelin, että on kesä. Talvessa ei sinällään ole mitään vikaa. Itse ainakin pidän lumesta ja tosi kovista pakkasista, mutta on lähinnä ikävä sitä ruskettumista, kun olen luonnostaan täysin platina blondi niin tuo iho tuppaa olemaan aika kalvakka, että kaipaisi kyllä sitä auringon syleilyä. Tämä talvi on mennyt yllättävän nopeasti. Tuntuu ihan kun vasta hetki sitten olisi ensilumi tullut. Mutta nyt en mieti talvea hetkeen, vaan ensi kesää! Kesää mitä varmasti jokainen meistä suomalaisista jo odottaa.

Mitä mä sitten ens kesältä odotan, niin ainakin sitä rentoa rannalla löhöömistä hyvien ystävien kanssa. Suunnitteilla olisi sellainen pienimuotoinen roadtrippi velikullan ja kavereiden kanssa. Määränpäänä alustavasti ensin Tren Blockfestit ja sieltä sitten suunta kohti Porin Yyteriä ja siellä voisi telttailla muutaman päivän ja nauttia niistä UPEISTA dyyneistä! Kävin Yyterissä viime kesänä, kun olin Jazzeilla kaveriporukan kanssa ja oli kyllä aika huikee reissu, tosin silloin oli ikäväkyllä aika kylmät ilmat, joten haluan ehdottomasti kokea sen uudelleen lämpimissä merkeissä :) No Porista olisi tarkoitus ajaa sitten vähän pidempi pätkä Kalajoelle, missä luvassa lisää valkosta hiekkaa. Matkaahan siinä välillä tulee yli 300km, mutta kerrankos sitä reissuun lähtee niin ajetaan sitten kunnolla! Isosisko ja sen mies asuvat Kokkolassa niin siinä löisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun Kalajoelta ajaisi Kokkolaan ja viettäisi muutaman päivän siskon hoivissa. Kokkolasta eteenpäin ei matkaa olla vielä suunniteltu, katsotaan mihin sitä päädytään vai päädytäänkö minnekkään.

Toinen asia minkä haluaisin toteuttaa ensi kesän aikana on reissu ulkomaille. Aikaisemmin olen ollut sitä vastaan että kesällä lähdettäisiin etelään, kun sinne voisi mennä silloin kun on kylmä suomessa, mutta koulustakun ei voi olla poissa niin ei oikein ole aikaa, ja toisaalta monissa kohteissa minne haluaisin matkustaa on talvi yhtälailla niinkun suomessakin talvisin, joten sinne on sitten pakko mennä kesällä tai siinä korvilla, jos haluaa saada kunnolla aurinkoa ja kaiken irti matkasta. Olen muutenkin hulluna matkustamiseen. Yleensä sellainen hiljainen pakko on lähteä vähintään kaksi kertaa vuodessa jonnekkin lämpimään.

 Kaupunkilomia en ole koskaan harrastanut, mutta se kuuluu myös siihen ''must do''- listaan ja ykkös paikkoina ovat Rooma, sen jälkeen Irlanti, Skotlanti, Kapkaupunki, Milano, Las Vegas ja San Francisco. Moni varmasti kummaksuu, sitä etten halua New Yorkkiin, mutta selvää syytä en siihen edes keksi. Jotenkin se ei vain vedä puoleensa. Toki sinnekkin haluan ehkä joskus, mutta lisalle se ei kyllä pääse, niinkuin ei Lontookaan. Olisikin hauska kuulla ihmisten mielipiteitä, mikä on se maailman upein paikka minne on aivan pakko kaikkien päästä. 

Jos saisin päättää tällä hetkellä paikan missä heräisin, niin se olisi aika pitkälti saman näköinen paikka kuin viereisessä kuvassa. Hotellihuone jostain ihanasta keski-Euroopan maasta, aamiainen katettuna pöytään parvekkeelle ja plussana tuohon: siinä vierellä heräilisi joku ihana mies! 

Tälläisissä lomatunnelmissa tänään. Hyvää tiistaita kaikille! 

I finally did it!

Huhhuh! Viimeiset pari vuotta oon suunnitellut, että jospa sitä tekisi blogin mutta en ole yksinkertaisesti saanut mitään inspiraatiota - sellasta kipinää tiedättehän? Kunnes sitten tänä maanantai aamuna bussissa istuessani tajusin, että ''hei, nyt mä sen teen!'', ja niimpä tässä olenkin koko illan tätä väsäillyt ja suunnitellut. Mitään erikoisia postauksia tuskin on odotettavissa, mutta kun kerta tykkään kirjottaa, niin kaipa mä jotain aikaiseksi saan. 

Mitä tuohon nimeen tulee, niin se vaan tuntui jotenkin itseäni kuvaavalta. Aina haluamassa kaikkea uutta ja jännittävää elämään, niin pieniä kuin isojakin asioita, ja varmasti tulen olemaan tälläinen vapaa lintu vastaisuudessakin. Vapaaehtoisesti en ainakaan anna kenenkään muuttaa itseäni. Pidän siitä, että elämä ei ole sitä tavallista oravanpyörässä juoksemista, tai jos onkin, niin minähän juoksen sitten vaikka väärään suuntaan, kunhan jotain vaihtelua tapahtuu. En ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka perustavat elämänsä sille, että tekevät töitä klo 8-16 joka päivä, sitä samaa liukuhihna- työtä 40 vuotta, kunnes pääsevät eläkkeelle ja voivat sulkea sen häkkinsä, minkä ovat kovalla työllä saaneet mahdollisimman kauniiksi. Ei, minä haluan jotain muuta, lennellä pitkin maailmaa ja katsella ympärilleni. No, siitä tässä blogissa kaiketi on kysymyskin, minun unelmista, haaveista, mietteistä ja tulevaisuuden suunnitelmista, mitä haluan elämälläni tehdä. No, katsotaan mitä tästä saa aikaiseksi, toivottakaa onnea!